"Missä äija?"

Eilen jatkettiin pari viikkoa sitten tauolta palannutta hakuharrastusta. Viime kerta meni vähän muistilokeroita kaivellessa, sekä koirilta että ohjaajilta, mutta eilen oli hommassa aika paljon enemmän tekemisen meininkiä:)

Juuso aloitti meidän koirista ja täytyy kyllä sanoa, että vähän ottaa jo sydämestä meikäläistä, kun katsoo Juuson menoa. Onhan Juusolla vielä intoa, mutta kyllä se ikä vaan näkyy jo. Kotipihassa se ei ole ihan niin ilmeistä, mutta Juuso, joka on aina ollut vähän sellainen rutiineihin tukeutuva, ottaa uuden ympäristön ihan erilailla. No, onhan se tietysti ymmärrettävää, kun kuulo on jo lähes mennyt ja näkökään ei ihan kirkkain enää ole. Ja vähän minuakin hirvittää Juuso päästä remmistä, pitää aina huolehtia, että ei pääse katoamaan näköpiiristä, ettei vaan mene hukkaan. Hyvin Juuso äijät kuitenkin löysi, aikas verkkaisesti kulki, mutta toki kanankappaleet aina kelpaa.

Sitten oli Sohvin vuoro, Teemana oli suorat pistot eli maalimiehet oli melko lähellä ja lähetys ilman hajunhakua keskilinjalta. Valitettavasti tälläkään kertaa tuulesta ei paljon apuja ollut (tämä on siis enemmän sääntö kuin poikkeus että treenipäivänä ei tuule). Ekalla lähetyksellä minun läsnäoloni keskilinjalla häiritsi vissiin Sohvia sen verran, että oli pakko koukata minuunpäin. Uusintalähetyksellä meni suoraan maalimiehelle. Toinen oli aika hyvä suoritus, tämä olikin sille hieman helpommalle puolelle pienen tuulenvireen ja avoimen maaston takia. Kolmas ja viimeinen maalimies oli hieman syvemmällä ja maasto oli siinä hieman epätasaista, mikä selvästi aiheutti hieman ongelmia hajun hahmottamisessa. Sohvi kiersi pienen töppäreen vasemman kautta, mutta päätyi kyllä sieltä melko suoraan maalimiehen luokse. Sohvin ilmaisu on edelleen vaiheessa tai sille ei ole tehty mitään :) Voi olla, ettei siihen jaksa kauheasti panostaakaan, koska haukkumisen opettaminen on todnäk aika hankala toimenpide ja treenilistalla on jo niin paljon muutakin. Haku on meille vaan mukava lisä ei missään nimessa koelaji, joten siksikään sillä ei niin väliä kai ole. Ehkä Sohville voisi seuraavalla kerralla kokeilla, että maalimies nopeasti näyttäytyy, jos sillä saisi enemmän suoraviivaisuutta toimintaan.

Seela tuli sitten hommiin viimeisenä meidän koirista ja olikin kerännyt itselleen aikamoiset kierrokset odotellessaan. Seelan kanssa ei kyllä elämästä puutu vauhtia ja vaaraalisia tilanteita:) Seelan kanssa mentiin vielä ihan perinteisesti hakemaan haju niin läheltä, että olin varma, että tietää missä maalimies on. Sitten palattiin takaisin keskilinjalle tai puoleenväliin riippuen kuinka kaukana maalimies oli ja sitten remmi pois ja lähetys. Seelan kanssa voi vielä tulla pahat hallintaongelmat, niin kova kiire Seelalla sinne piilolle oli. Pidin siis vaan kiinni pannasta ja Seela nyki menemään :) Seelalla oli 4 maalimiestä ja kaikille Seela meni tosi hienosti suoraan (toki maastonvaihtelut huomioiden) eli seuraavalla kerralla voi varmaan alkaa taas hieman vaikeuttamaan jotenkin. Jos tuulisi edes vähän paremmin, niin ei tarvitsisi mennä niin lähelle hajua hakemaan tai sitten pitää vaan alkaa luottamaan siihen että Seela osaa. Tai toinen vaihtoehto on ottaa vielä hetki varmanpäälle ja jatkaa tällä samalla tavalla ja vahvistaa noita suoria pistoja. Ei kai sitä hätäilemällä mitään voita ja Seelan kanssa nyt tuskin tulee mitään motivaatio-ongelmia, vaikka ei ihan heti kovasti vaikeutakaan. Maalimiehet joutuvat kyllä Seelan kanssa varomaan sormiaan, Ehkä meilläkin pitäisi olla ne pihdit, joita Janita pentutestin perusteella suositteli joillekin pennuille mukaan matkalle omaan kotiin:)