Pitkästä aikaa mukana Ylökkin tokovuorolla Meirän Hallilla. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja rakentelin siinä odotellessani ruudun siihen meille vaikeampaan päähän. Ehdittiin ennen kaikkien muiden tuloa ottamaan ruutukin kertaalleen. Rasmus oli sivulla treenaamassa hyppyä ja se hieman ensin aiheutti Sohville häiriötä ja ekalla lähetyksellä lähti taas sinne oikealle minusta (maassa on kohta, missä ei ole mattoa ja sitä meni katsomaan) Uusi yritys ja parempi virittely ja nyt löytyi ruutukin, stoppikin oli hyvä.
Sitten otettiin paikallaolot. Ensin istuminen, Sohvi oli seinän vieressä, melko lähellä seinää itseasiassa. Nyt ei mennyt maihin ilman käskyjä tai muiden käskyistä. Jee! Istui hienosti ja keskittyneesti, vaikka siellä rivissä vähän olikin häslinkiä :) Sitten makuu. Pia liikkuroi oman liikkeensä lomassa. Taaskaan Sohvi ei mennyt maihin kuin vasta käskystä, mutta nyt ehti sitten nousta jo kerran takaisin istumaan, kun muiden maahanmeno kesti ja koirien jättäminen siis myös. Laitoin uudelleen maahan ja siinä pysyi hyvin sitten. Ylösnousu hyvin.
Mitäs me sitten tehtiin. Mulla oli vähän ajatuksena testailla kaukoja häiriössä eli tein niin, että koirat ja ihmiset oli siellä Sohvin selän takana. Ja aikamoinen jumitus taas saatiin aikaiseksi :( Olisi pitänyt aloittaa hieman enemmän helpottaen (=vieläkin lähempää) ettei jumeja olisi tullut lainkaan. No, ensi kerralla sitten osaan paremmin. Tähän täytyisi saada liikkeenä ihan erilainen mieliala Sohville. Temppuina tekee ihan erilailla, mutta heti kun tulee jättökaskyt mukaan, mieliala muuttuu. Otettiin myös liikkestä istuminen ja varmaan ekaa kertaa Sohvi jäi seisomaan! Minä en keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että koska hallissa on välillä aika älytön meteli, niin Sohvi ei vaan kuullut käskyä? Uusinnalla sitten oli ok, tosin taisin hieman ottaa käsiapua mukaan. Sitten metallinouto. Ekalla kerralla oli taas aikamoista kilkatusta ja kalkatusta ja Sohvi liikkui ravilla, tästä ei palkkaa vann otettiin uusiksi. Uusinta olikin sitten tosi hieno ja siitä purkkipalkka.
Tunnari otettiin sitten pienen tauon jälkeen, Pia liikkuroi. Otin ensin niin, että menin itse kapuloiden lähelle ja sieltä lähetin hakemaan. Taas jumi->vasta kolmannella käskyllä liikkeelle (tästä Pialta huomio, että älä katso koiraan vaan sinne kapuloille tässä!) Haisteli hyvin vaikkakin pitkään ja nosti oman. Otin muutaman askeleen taaksepäin ja taas Sohvi roikotti kapulaa miten sattuu ja puri, kun yritin saada otetta paremmaksi. Tästä palkka kuitenkin. Uudestaan sitten vielä ihan normisti ja nyt olikin oikein hyvä (paitsi jumitti ekan oma-käskyn taas!) Meni kapuloile maltilla ja haisteli hyvin ja toi lähes purematta (yhdet hampaan jäljet oli) Otin siinä välissä pikaisen pitoharjoituksen ekanlla kapulalla, olisiko se auttanut? Tästä superkehut, se oli aika hino kyllä.
Liikkuroin siinä välissä hieman muita ja Sohvi lepäili häkissä. Loppuun otettiin sitten vielä ruutua ja nyt Sohvi oli ihan haahuilija taas. Olihan Sohvi oikeastaan koko illan vähän sellainen "hitaampi" kuin normaalisti. Tai sellainen draivi puuttui. Tiedä sitten onko tämä joku hormoonijuttu vai mikä, mutta ihan oma itsensä Sohvi ei kyllä ollut. Tuolloin seiskan jälkeen hallissa oli myös niin kova metakka (odottavat agikoirat huutaa koko ajan) että sekin varmaan vaikutti osittain. Olisi pitänyt vaan heti lopettaa treeni, kun se huuto alkoi. Eka tunti oli paljon rauhallisempi eli yritetään mennä paikalle aina kuudelta, niin että oltaisiin valmiita sitten jo seiskalta. Toki tuollaista häiriötreeniäkin tarvitaan, minullekin, että itse käskyttäisin samalla tavalla enkä huutamalla, koska sekin voi laittaa Sohvin pään pyörälle. Toivotaan, että tuo Sohvin "alakuloisuus" olisi vaan joku nopeasti ohimenevä juttu :)
Thursday, January 27, 2011
Wednesday, January 26, 2011
Sähkötöntä treeniä
Olen nyt siis kovasti yrittänyt täyttää kalenteria kaikenlaisella treenillä ja kokeeseenkin jo ilmoitin meidät, se on tosin vasta maaliskuussa, mutta treeni-intoa siitä ainakin tulee lisää. Agikisojen katselu on vielä vaiheessa, mutta eiköhän niitäkin aleta kalenteriin haalia kohtapuoliin.
Lauantaina käytiin Tamskin tallilla kisatreeneissä ja olin valinnut liikkeiksi ruudun, luoksetulon ja kaukot. Olin kuvittellut, että ruutu olisi jo hyvin hallinnassa, mutta aika väärässä oli. No, alettiin ensin paikallamakuulla, se meni hyvin (yhden kerran Sohvi ennätti käydä maassa enne valmis-kysymystä) Sitten odoteltiin aikamme omaa suoritusvuoroa ja minä onnistuin ihan hyvin saamaan aikaan pienen jännityksen. Mentiin kehään ja Sohvi tuntui hieman tahmealta (paikkamakuussa oli vielä ihan skarppina) Höpöttelin ruutu-mantraa kun käveltiin aloituspaikalle ja vielä siinä paikallakin, koska minusta näytti, että Sohvi ei ollenkaan tajunnut mitä tehtiin. Sitten luulin Sohvin bonganneen ruudun, mutta kun lähetin Sohvin, niin Sohvi olikin bongannut hypyn sieltä oikealta sivulta ja kävi sitten hypäämässä sen (korkeus luokkaa 60 cm) Uusi yritys, mutta Sohvi ei vaan päässyt irti siitä hypystä, ei siis ollenkaan hahmottanut ruutua. Ruutu tehtiin poikki kentän eli se voi olla syy ainakin osittain, me ei olla koskaan treenattu ruutua niin vaan aina kentän reunojen suuntaisesti. Oma moka siis sekin. Koska kyseessä oli kisatreeni jatkoimme sitten seuraavaan liikkeeseen, kunhan ensin oltiin yhdessä käyty siellä ruusussa. Kaukot oli sitten vuorossa ja voi hittolainen sitä jumitusta. Ylösnousut ja istumaan nousut jumitti joka kerta, maahan sentään pystyi menemään, mutta sekin ihan hidastettuna. Mielentila ei ollut kyllä ollenkaan oikea ja se ruudun löytymättömyys varmaan vaikutti. Häiriötreeniä lisää hirveästi tähän! Luoksetulo oli sitten vikana, Sohvi lähti taas kuin ohjus ja suullisella käskyllä stoppi, joka vaaaaluuui taas, maahanmeno parempi. Vauhti on hyvää joka välissä, mutta ne stopit. No, ehkä pitää nyt vaan olla tyytyväinen, että edes pysähtyy, ennen kun tuli aina vaan satalasissa läpi :) Ehkä ne stopitkin vielä joskus paranee.
Kun kaikki olivat tehneet omat liikkensä, aikaa jäi vielä toiseen kierrokseen eli nyt me otettiin seuraamista, ruutu ja kaukot uudelleen. Seuraamisella aloitettiin, alku oli taas huono (haahuileva) mutta paikoitellen oli ihan superia. Hidaskäynti on aina paras, siinä Sohvi keskittyy paljon paremmin. Pitäisiköhän minun alkaa normikäynnissä kävellä hitaammin? Ruutu meni nyt ihan ok, hieman kaarrotti sisäänmenossa oikealta, mutta hyvin stoppasi keskelle, tosin maahan meni vasta toisella käskyllä. Loppuosa tosi hyvä mielestäni. Kaukot tein nyt lähempää takapalkalla ja nyt ne oli ihan ok, tosin kaikkia vaihtoja ei tehty, kun liikkuri käänteli lappuaan väärin ja tuli ne samat vaihdot kahdesti, mutta ei haittaa. S-I vaihto oli huono, muut ihan ok vaikkakin hitaat, etäisyyttä oli n 5 m. Loppuun otettiin vielä paikalla istuminen. Siinäkin Sohvi ehit käydä kerran maassa ennen liikkeen alkua. Höh, ärsyttävää, vaikka onhan se nyt parantunut jo paljon, mutta kun se osottaminen perusasennossa oli ennen niin hyvä :)
Muuten viikonloppu menikin sitten vähän kansanterveydelle (lue kasvissoseen tekoon yms) Maanantaina sitten alkoi meidän sähkötön elämä. Ehdin lähteä lasitöihin, kun sähköt menivät joskus viiden jälkeen j tällä kertaa sähkökatko sitten kestikin ihan kiitettävät 23 tuntia! Yöllä kahden aikoihin sähköt käväisivät päällä sen verran, että pääsin sammutamaan eteisen valon, mutta menivät sitten taas heti. Koirat ei varmaan edes tajunneet, että oli jotain ihmeellistä. Me Hessun kanssa kuljettiin otsalamput päässä. Pakastimia ei uskaltanut avata ja niistä eniten olinkin huolissani (koko päivä töissä meni nettiä kytäten, että joko on sähköt meillä...) joskus neljän aikaan sitten oli sähköt palautuneet ja onneksi pakasteetkin oli säilyneet ihan hyvin jäässä :) Illalla meni sitten sähköt vielä kolmeksi tunniksi ja minä seurasin klo 22-23 kun naapurin pihassa vissiin katkottiin puita sähkölinjojen päältä tms. ja kun miehet sieltä lähtivät, sähköt palasivat. Toivotaan, että katkot olisivat nyt tässä vähäksi aikaa ainakin.
Sohvin kanssa ollaan nyt kotosalla aamuisin treenailtu ruutua (mini sellaista eteisessä) ja hyvin Sohvi siellä osaa oikean paikan hakea, tosin eihän siellä paljon ohikaan mahdu, mutta kuitenkin ;) SItten ollaan otettu merkkiä, joka sekin alkaa hahmottumaan paremmin. Tänään otin ekaa kertaa keittiöstä päin lähetyksen ensin merkille ja siitä oikealle kapulalle ja sepäs olikin vaikeaa, siis ensin pysähtyä siihen merkille! Tätä täytyy treenailla lisää.
Lauantaina käytiin Tamskin tallilla kisatreeneissä ja olin valinnut liikkeiksi ruudun, luoksetulon ja kaukot. Olin kuvittellut, että ruutu olisi jo hyvin hallinnassa, mutta aika väärässä oli. No, alettiin ensin paikallamakuulla, se meni hyvin (yhden kerran Sohvi ennätti käydä maassa enne valmis-kysymystä) Sitten odoteltiin aikamme omaa suoritusvuoroa ja minä onnistuin ihan hyvin saamaan aikaan pienen jännityksen. Mentiin kehään ja Sohvi tuntui hieman tahmealta (paikkamakuussa oli vielä ihan skarppina) Höpöttelin ruutu-mantraa kun käveltiin aloituspaikalle ja vielä siinä paikallakin, koska minusta näytti, että Sohvi ei ollenkaan tajunnut mitä tehtiin. Sitten luulin Sohvin bonganneen ruudun, mutta kun lähetin Sohvin, niin Sohvi olikin bongannut hypyn sieltä oikealta sivulta ja kävi sitten hypäämässä sen (korkeus luokkaa 60 cm) Uusi yritys, mutta Sohvi ei vaan päässyt irti siitä hypystä, ei siis ollenkaan hahmottanut ruutua. Ruutu tehtiin poikki kentän eli se voi olla syy ainakin osittain, me ei olla koskaan treenattu ruutua niin vaan aina kentän reunojen suuntaisesti. Oma moka siis sekin. Koska kyseessä oli kisatreeni jatkoimme sitten seuraavaan liikkeeseen, kunhan ensin oltiin yhdessä käyty siellä ruusussa. Kaukot oli sitten vuorossa ja voi hittolainen sitä jumitusta. Ylösnousut ja istumaan nousut jumitti joka kerta, maahan sentään pystyi menemään, mutta sekin ihan hidastettuna. Mielentila ei ollut kyllä ollenkaan oikea ja se ruudun löytymättömyys varmaan vaikutti. Häiriötreeniä lisää hirveästi tähän! Luoksetulo oli sitten vikana, Sohvi lähti taas kuin ohjus ja suullisella käskyllä stoppi, joka vaaaaluuui taas, maahanmeno parempi. Vauhti on hyvää joka välissä, mutta ne stopit. No, ehkä pitää nyt vaan olla tyytyväinen, että edes pysähtyy, ennen kun tuli aina vaan satalasissa läpi :) Ehkä ne stopitkin vielä joskus paranee.
Kun kaikki olivat tehneet omat liikkensä, aikaa jäi vielä toiseen kierrokseen eli nyt me otettiin seuraamista, ruutu ja kaukot uudelleen. Seuraamisella aloitettiin, alku oli taas huono (haahuileva) mutta paikoitellen oli ihan superia. Hidaskäynti on aina paras, siinä Sohvi keskittyy paljon paremmin. Pitäisiköhän minun alkaa normikäynnissä kävellä hitaammin? Ruutu meni nyt ihan ok, hieman kaarrotti sisäänmenossa oikealta, mutta hyvin stoppasi keskelle, tosin maahan meni vasta toisella käskyllä. Loppuosa tosi hyvä mielestäni. Kaukot tein nyt lähempää takapalkalla ja nyt ne oli ihan ok, tosin kaikkia vaihtoja ei tehty, kun liikkuri käänteli lappuaan väärin ja tuli ne samat vaihdot kahdesti, mutta ei haittaa. S-I vaihto oli huono, muut ihan ok vaikkakin hitaat, etäisyyttä oli n 5 m. Loppuun otettiin vielä paikalla istuminen. Siinäkin Sohvi ehit käydä kerran maassa ennen liikkeen alkua. Höh, ärsyttävää, vaikka onhan se nyt parantunut jo paljon, mutta kun se osottaminen perusasennossa oli ennen niin hyvä :)
Muuten viikonloppu menikin sitten vähän kansanterveydelle (lue kasvissoseen tekoon yms) Maanantaina sitten alkoi meidän sähkötön elämä. Ehdin lähteä lasitöihin, kun sähköt menivät joskus viiden jälkeen j tällä kertaa sähkökatko sitten kestikin ihan kiitettävät 23 tuntia! Yöllä kahden aikoihin sähköt käväisivät päällä sen verran, että pääsin sammutamaan eteisen valon, mutta menivät sitten taas heti. Koirat ei varmaan edes tajunneet, että oli jotain ihmeellistä. Me Hessun kanssa kuljettiin otsalamput päässä. Pakastimia ei uskaltanut avata ja niistä eniten olinkin huolissani (koko päivä töissä meni nettiä kytäten, että joko on sähköt meillä...) joskus neljän aikaan sitten oli sähköt palautuneet ja onneksi pakasteetkin oli säilyneet ihan hyvin jäässä :) Illalla meni sitten sähköt vielä kolmeksi tunniksi ja minä seurasin klo 22-23 kun naapurin pihassa vissiin katkottiin puita sähkölinjojen päältä tms. ja kun miehet sieltä lähtivät, sähköt palasivat. Toivotaan, että katkot olisivat nyt tässä vähäksi aikaa ainakin.
Sohvin kanssa ollaan nyt kotosalla aamuisin treenailtu ruutua (mini sellaista eteisessä) ja hyvin Sohvi siellä osaa oikean paikan hakea, tosin eihän siellä paljon ohikaan mahdu, mutta kuitenkin ;) SItten ollaan otettu merkkiä, joka sekin alkaa hahmottumaan paremmin. Tänään otin ekaa kertaa keittiöstä päin lähetyksen ensin merkille ja siitä oikealle kapulalle ja sepäs olikin vaikeaa, siis ensin pysähtyä siihen merkille! Tätä täytyy treenailla lisää.
Wednesday, January 19, 2011
Kaikki ei mene kuin Strömsössä
Olisihan se ehkä pitänyt tietää, että kaikki oli liian hyvää ollakseen totta. Sohvin pennuttaminen nimittäin. Ajankohta oli täydellinen, Huli oli aivan loistava isävalinta yms eli kaiken piti olla kunnossa ja mahtavaa, mutta kaikki ei todellakaan mene niinkuin Strömsössä, ei siis tällä kertaa meilläkään :(
Viime viikolla siis käytiin 29 vrk kohdalla ultrassa ekan kerran ja silloin ei yhtään pentua näkynyt. Mietittiin sitten josko ajankohta ultralle oli liian aikainen ja koska ell oli näkevinään Sohvin kohdussa hieman nestettä ja kohtutulehdustakaan ei voitu poissulkea, sovimme uuden ultra-ajan vajaan viikon päähän. Ultrassa kävimme siis toistamiseen eilen illalla ja edelleenkään ei pentuja näkynyt, mutta onneksi ei myöskään kohtua eli ainakaan mitään kohtutulehdusta ei ole.
Kovasti tässä nyt sitten pähkäillään ja mietitään, josko yrittäisimme uudemman kerran seuraavasta juoksusta, mutta tunteet ovat hieman ristiriitaiset asian suhteen. Toki kovasti edelleen haluaisin Sohvin pennun ja uskon oikeasti, että Sohvilla olisi kovasti paljon annettavaa rodulle yleensäkin jalostusmielessä. Mutta ehkä tuo pettymys Sohvin tyhjäksi jäämisestä ja siitä mistä se johtuu, on vielä niin suuri, että sitä miettii nyt vaan päällimmäisenä, että jaksaako tähän rumbaan enää ryhtyä. Siis ihan oman itseni kannalta, minä olen niin kova murehtimaan ja stressaamaan asioista, että saan varmaan vatsahaavan. Mutta jos niin päätämme, niin sitten tämä vuosi menee aikalailla harakoille harrastusten suhteen, mutta onhan Sohvi harrastuspuolella vielä nuori eli harastusvuosia on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, mutta pentujen suhteen alkaa ikä tulla vastaan aika pian. Olisi tietysti päätöksen tekemisen suhteen hyvä, jos tietäisi mistä se tyhjäksi jääminen johtuu, olimmeko liian myöhään liikkeellä vai mitä? Astuminen kuitenkin onnistui ihan normisti. Kovasti eilen ell kyselin, että voiko tuolla lyhyellä juoksuvälillä olla merkitystä yms. mutta ell oli sitä mieltä, että koska nyt on vain yhden kerran kokeiltu ja progeja yms ei ole otettu, niin kyseessä oli vain huono tuuri, eikä ole syytä olettaa, että missään olisi mitään vikaa. Minä nyt kun olen tällainen murehtija, niin en vaan voi olla miettimättä näitäkin asioita ;) Mutta mietitään ja punnitaan kaikkia asioita ja yritetään tehdä päätös asiasta kohtapuoliin.
Eilen aamusta käytiin Sohvin kanssa myös osteopaatilla tsekkauksessa ja hienosti oli lantio ja suoliluu pysynyt oikeassa asennossa ja ainostaan pientä kiertoa oli ristiluun paikkeilla, mutta se saatiin helposti korjattua. Katsellaan taas vointia ja tarpeen tullen sitten varataan taas aikaa hoitoon.
Tokoiltukin ollaan hieman. Otin tammikuuksi (ja nyt myös helmikuuksi) vapaaharkkaoikeiden Meirän hallille ja perjantaisin agitreenien vetämisen jälkeen ollaan parina kertana tokoiltu sitten Sohvin kanssa. Jos nyt jatkossakin voisi harrastaa samaa, vaikka Sohvi nyt palaakin perjantaista taas agitreeneihinkin. Pieni tauko on ilmeisesti tehnyt terää, koska Sohvi on ollut ihan pro! Ruutukin menee nyt tosi hienosti! Ruutu on ollut treenaamatta jostain syksystä, kun pihatreenit ovat olleet aika kortilla ja sisälle en pysty ruutua rakentamaan, vaikka aika paljon kaikke amuuta meillä eteisessä mahtuu tekemään :) Kaukot on edistyneet kivasti, tosin häiriötreeniä kaipaa nekin vielä paljon. Luoksetulo on vaiheessa, mutta niin se tulee olemaan varmaan aina ;) Jos Sohvi lähtee tulemaan ihan satalasissa, niin on aika mahdoton saada Sohvia stoppaamaan edes tyydyttävästi. Nykyään siis kyllä pysähtyy, mutta valuu pahasti. Ihan pari kertaa Sohvi on lähtenyt tulemaan maltillisemmalla vauhdilla ja silloin on stoppi olut melko hyvä. Millähän ilveellä sen pystyisi opettamaan, että ei ole hyvä tulla ihan miljoonaa, vähän vähempikin riittäisi. Tunnaria ollaan tässä syksyn ja talven aikana treenattu sisällä, tarkoituksena siis ollut yrittää saada kapulan pureminen pois. Ajoittain toiminutkin ok, mutta nty ongelmaksi on tullut se, että Sohvi ryysii sinne kapuloille ihan miljoonaa ja räjäyttää kapulat taivaan tuuliin. Tätä nyt parina aamuna olen yrittänyt niin, että menen itse kapuloiden lähelle ja ennen kuin Sohvi ehtii sinne, pysäytän vauhdin ja muitutan, että haetaan omaa. Ihan ok tekin tänään, mutta katsotaan mitä uusia ongelmia saan aikaiseksi näin :) Vähän jo mietiskelin, että pitäisi alkaa katsella kisakalenteria, jos vaikka jo kevättalvella yrittäisi uudelleen sitä VOI1, jos vaikka Sohvi sitten taas taukoilee kesän. Toki me tarvittaisiin paljon lisää häiriötreeniä ennen koetta, mutta jos jonnekin ilmoittautuisi, niin tulisi ehkä paremmin treenattua :)
Viime viikolla siis käytiin 29 vrk kohdalla ultrassa ekan kerran ja silloin ei yhtään pentua näkynyt. Mietittiin sitten josko ajankohta ultralle oli liian aikainen ja koska ell oli näkevinään Sohvin kohdussa hieman nestettä ja kohtutulehdustakaan ei voitu poissulkea, sovimme uuden ultra-ajan vajaan viikon päähän. Ultrassa kävimme siis toistamiseen eilen illalla ja edelleenkään ei pentuja näkynyt, mutta onneksi ei myöskään kohtua eli ainakaan mitään kohtutulehdusta ei ole.
Kovasti tässä nyt sitten pähkäillään ja mietitään, josko yrittäisimme uudemman kerran seuraavasta juoksusta, mutta tunteet ovat hieman ristiriitaiset asian suhteen. Toki kovasti edelleen haluaisin Sohvin pennun ja uskon oikeasti, että Sohvilla olisi kovasti paljon annettavaa rodulle yleensäkin jalostusmielessä. Mutta ehkä tuo pettymys Sohvin tyhjäksi jäämisestä ja siitä mistä se johtuu, on vielä niin suuri, että sitä miettii nyt vaan päällimmäisenä, että jaksaako tähän rumbaan enää ryhtyä. Siis ihan oman itseni kannalta, minä olen niin kova murehtimaan ja stressaamaan asioista, että saan varmaan vatsahaavan. Mutta jos niin päätämme, niin sitten tämä vuosi menee aikalailla harakoille harrastusten suhteen, mutta onhan Sohvi harrastuspuolella vielä nuori eli harastusvuosia on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, mutta pentujen suhteen alkaa ikä tulla vastaan aika pian. Olisi tietysti päätöksen tekemisen suhteen hyvä, jos tietäisi mistä se tyhjäksi jääminen johtuu, olimmeko liian myöhään liikkeellä vai mitä? Astuminen kuitenkin onnistui ihan normisti. Kovasti eilen ell kyselin, että voiko tuolla lyhyellä juoksuvälillä olla merkitystä yms. mutta ell oli sitä mieltä, että koska nyt on vain yhden kerran kokeiltu ja progeja yms ei ole otettu, niin kyseessä oli vain huono tuuri, eikä ole syytä olettaa, että missään olisi mitään vikaa. Minä nyt kun olen tällainen murehtija, niin en vaan voi olla miettimättä näitäkin asioita ;) Mutta mietitään ja punnitaan kaikkia asioita ja yritetään tehdä päätös asiasta kohtapuoliin.
Eilen aamusta käytiin Sohvin kanssa myös osteopaatilla tsekkauksessa ja hienosti oli lantio ja suoliluu pysynyt oikeassa asennossa ja ainostaan pientä kiertoa oli ristiluun paikkeilla, mutta se saatiin helposti korjattua. Katsellaan taas vointia ja tarpeen tullen sitten varataan taas aikaa hoitoon.
Tokoiltukin ollaan hieman. Otin tammikuuksi (ja nyt myös helmikuuksi) vapaaharkkaoikeiden Meirän hallille ja perjantaisin agitreenien vetämisen jälkeen ollaan parina kertana tokoiltu sitten Sohvin kanssa. Jos nyt jatkossakin voisi harrastaa samaa, vaikka Sohvi nyt palaakin perjantaista taas agitreeneihinkin. Pieni tauko on ilmeisesti tehnyt terää, koska Sohvi on ollut ihan pro! Ruutukin menee nyt tosi hienosti! Ruutu on ollut treenaamatta jostain syksystä, kun pihatreenit ovat olleet aika kortilla ja sisälle en pysty ruutua rakentamaan, vaikka aika paljon kaikke amuuta meillä eteisessä mahtuu tekemään :) Kaukot on edistyneet kivasti, tosin häiriötreeniä kaipaa nekin vielä paljon. Luoksetulo on vaiheessa, mutta niin se tulee olemaan varmaan aina ;) Jos Sohvi lähtee tulemaan ihan satalasissa, niin on aika mahdoton saada Sohvia stoppaamaan edes tyydyttävästi. Nykyään siis kyllä pysähtyy, mutta valuu pahasti. Ihan pari kertaa Sohvi on lähtenyt tulemaan maltillisemmalla vauhdilla ja silloin on stoppi olut melko hyvä. Millähän ilveellä sen pystyisi opettamaan, että ei ole hyvä tulla ihan miljoonaa, vähän vähempikin riittäisi. Tunnaria ollaan tässä syksyn ja talven aikana treenattu sisällä, tarkoituksena siis ollut yrittää saada kapulan pureminen pois. Ajoittain toiminutkin ok, mutta nty ongelmaksi on tullut se, että Sohvi ryysii sinne kapuloille ihan miljoonaa ja räjäyttää kapulat taivaan tuuliin. Tätä nyt parina aamuna olen yrittänyt niin, että menen itse kapuloiden lähelle ja ennen kuin Sohvi ehtii sinne, pysäytän vauhdin ja muitutan, että haetaan omaa. Ihan ok tekin tänään, mutta katsotaan mitä uusia ongelmia saan aikaiseksi näin :) Vähän jo mietiskelin, että pitäisi alkaa katsella kisakalenteria, jos vaikka jo kevättalvella yrittäisi uudelleen sitä VOI1, jos vaikka Sohvi sitten taas taukoilee kesän. Toki me tarvittaisiin paljon lisää häiriötreeniä ennen koetta, mutta jos jonnekin ilmoittautuisi, niin tulisi ehkä paremmin treenattua :)
Subscribe to:
Posts (Atom)