Valkkuryhmää

Eilen oli valkkuryhmän toiset treenit ja tällä kertaa Krista Karhu kouluttamassa. Krista tulee kouluttamaan meitä kerran kuussa ja muut treenit vedetään sitten keskenämme. En olekaan Kristan koulutuksessa ennen ollut, vaikka olen kyllä noita Koirakoutsin sivuja selaillut, mutta vielä en ole millekään kurssille ilmoittautunut. Jatkossa ehkä voisi, jos ajankohta sopii, tykkäsin kovasti Kristan tavasta kouluttaa.

Oma mielentilanikin oli parempi kuin viimeksi, vaikka se yhdessä vaiheessa meinasi taas syöksyä jonnekin. Mun pitää vaan oppia keskittymään omiin juttuihin paremmin ja unohtaa kaikki muu. Oltiin kentällä hyvissä ajoin, joten ehdin juoksuttaa Sohvin tienposkeen lenkille ennen treenejä, joten Sohvi ehti harrastaa nuuskuttelua omaksi ilokseen :)

Sohvi oli paljon paremmin mukana hommissa heti alusta alkaen, mutta silti mentiin aika paljon back to basics. Minä olen jossain vaiheessa taas alkanut oikomaan asioita ja kuten aina palkannut ihan väärin :) Minä tarvitsisin oikeasti jonkun siihen koko ajan sanomaan mitä pitää tehdä, muuten mennään kyllä pöpelikköön jossain kohtaa aina. Ruutu meni nyt ihan alkutekijöihin. Jossain kohtaa, kun tajusin sen, ettei Sohville voi laittaa ruutuun ruokaa eikä palloa, niin vaihdoin sinne kosketusalustan. Siinä kohtaa kuitenkin olen lopettanut palkkaamisen pelkästä ruutuun menosta ja olen aina ottanut stopin sinne ja siitä vasta palkka. Enpä tiedä mikä tyhmä ajatuskatkos tuo minulta on ollut, mutta nyt siis homma uusiksi ja erikseen stoppeja ja erikseen sitä ruutuun menoa, molemmat lätkällä kuitenkin.

Häiriötreeniä otettiin myös. Sitä ollaan otettu tietty aiemminkin, mutta paljon enemmän pitäisi sitä harrastaa. Aika nopsaan Sohvi osaa jättää kaiken häiriön unholaan ja keskittyä vaan kontakstin pitoon. Mutta yleistäähän tämä pitäisi, joten nyt jos koskaan on pakko lähteä kauppareissussa yms ottamaan lyhyt treeni. Eli aina kun mahdollista, eri paikoissa ja erilaisissa häiriöissä. Ensin vaan perusasentoa, mutta sitten lisäksi seuraamista yms. Meillehän pahin on joku yksittäinen hiippailija kentän laidalla, mitä enemmän häiriötä sitä helpompaa meille.

Sitten näytin tunnarin. Pureminenhan on se meidän ongelma. Tai minä kai olen se ongelma, koska Sohvi kuulemma tekee tosi hyvin kun on kaukana minusta, mutta siinä lähellä tulee sitten kaikenlaista epävarmuutta tms. Tässä oli alkuunsa myös aika paljon häiriötä kentänlaidalla ja jouduin aika kauan odottamaan, että Sohvi otti kontaktin ennen kuin voin lähettää kapuloille. Kapuloilla tekee hyvin, mutta sitten sivulle tullessa tai tällä kertaa vasta siinä perusasenossa alkoi pureminen. Krista sanoi, että ongelma on ehkä se, että kun Sohvi katsoo minua kuono nousee ylös ja kapula putoaa sinne takahampaisiin ja sitten se jäystäminen alkaa. Mehän ollaan tehty sitä pitoa ja se menee yleensä ihan hyvin, tosin nyt on ollut aika paljon taukoa, koska aloin olla vakuuttunut, että se ei tuota liikkeen ongelmaa korjaa. Mutta ehkä olen väärässä ;) Niin Krista ainakin vakuutti, että pitoa vaan sivulla ollessa paljon ja sekin olisi ehkä hyvä yleistää (niinkuin kaikki muukin tietysti) Sitten irrotus erikseen vielä kun pito sujuu aina. Voin jatkaa sitä kapulan kanssa temputtamista ja liikkeiden tekoa myös, vahvistaa sitä pitämistä edelleen. Ja nyt ei saisi tunnarissa ottaa koiraa sivulle asti ettei pääse harrastamaan tuota puremista enempää. Tätä tosin hieman mietin, että voiko siitä seurata jatkossa ongelmia, jos nyt alan vapauttamaan Sohvin ennenkuin näen että kapula on oikea (siis kun Sohvi on tulossa kohti) Toki pitää oikeiasti tietää, että on tuomassa oikeaa kapulaa, mutta tästä varoteltiin aiemmin, että ei saa koiraa kehua kapuloilla tai tullessa, ettei opi pyytämään apuja ohjaajalta. Mutta ehkä tuo on nyt ok, kun Sohvi jo etsimisen osaa? No, ehkä me kokeillaan kuitenkin, koska ei tuolla puremisen linjallakaan voida jatkaa. Joku joskus neuvoi sen kyykkyyn menon luovutuksessa, ettei muistuttaisi niin oikeaa liikettä, ehkä se olisi hyvä vaihtoehto? No, kokeillaan nyt jokatapuksessa ja sitten puolen vuoden päästä manaan, kun on tunnari pilalla totaalisesti ;)