"Missä äija?"

Eilen jatkettiin pari viikkoa sitten tauolta palannutta hakuharrastusta. Viime kerta meni vähän muistilokeroita kaivellessa, sekä koirilta että ohjaajilta, mutta eilen oli hommassa aika paljon enemmän tekemisen meininkiä:)

Juuso aloitti meidän koirista ja täytyy kyllä sanoa, että vähän ottaa jo sydämestä meikäläistä, kun katsoo Juuson menoa. Onhan Juusolla vielä intoa, mutta kyllä se ikä vaan näkyy jo. Kotipihassa se ei ole ihan niin ilmeistä, mutta Juuso, joka on aina ollut vähän sellainen rutiineihin tukeutuva, ottaa uuden ympäristön ihan erilailla. No, onhan se tietysti ymmärrettävää, kun kuulo on jo lähes mennyt ja näkökään ei ihan kirkkain enää ole. Ja vähän minuakin hirvittää Juuso päästä remmistä, pitää aina huolehtia, että ei pääse katoamaan näköpiiristä, ettei vaan mene hukkaan. Hyvin Juuso äijät kuitenkin löysi, aikas verkkaisesti kulki, mutta toki kanankappaleet aina kelpaa.

Sitten oli Sohvin vuoro, Teemana oli suorat pistot eli maalimiehet oli melko lähellä ja lähetys ilman hajunhakua keskilinjalta. Valitettavasti tälläkään kertaa tuulesta ei paljon apuja ollut (tämä on siis enemmän sääntö kuin poikkeus että treenipäivänä ei tuule). Ekalla lähetyksellä minun läsnäoloni keskilinjalla häiritsi vissiin Sohvia sen verran, että oli pakko koukata minuunpäin. Uusintalähetyksellä meni suoraan maalimiehelle. Toinen oli aika hyvä suoritus, tämä olikin sille hieman helpommalle puolelle pienen tuulenvireen ja avoimen maaston takia. Kolmas ja viimeinen maalimies oli hieman syvemmällä ja maasto oli siinä hieman epätasaista, mikä selvästi aiheutti hieman ongelmia hajun hahmottamisessa. Sohvi kiersi pienen töppäreen vasemman kautta, mutta päätyi kyllä sieltä melko suoraan maalimiehen luokse. Sohvin ilmaisu on edelleen vaiheessa tai sille ei ole tehty mitään :) Voi olla, ettei siihen jaksa kauheasti panostaakaan, koska haukkumisen opettaminen on todnäk aika hankala toimenpide ja treenilistalla on jo niin paljon muutakin. Haku on meille vaan mukava lisä ei missään nimessa koelaji, joten siksikään sillä ei niin väliä kai ole. Ehkä Sohville voisi seuraavalla kerralla kokeilla, että maalimies nopeasti näyttäytyy, jos sillä saisi enemmän suoraviivaisuutta toimintaan.

Seela tuli sitten hommiin viimeisenä meidän koirista ja olikin kerännyt itselleen aikamoiset kierrokset odotellessaan. Seelan kanssa ei kyllä elämästä puutu vauhtia ja vaaraalisia tilanteita:) Seelan kanssa mentiin vielä ihan perinteisesti hakemaan haju niin läheltä, että olin varma, että tietää missä maalimies on. Sitten palattiin takaisin keskilinjalle tai puoleenväliin riippuen kuinka kaukana maalimies oli ja sitten remmi pois ja lähetys. Seelan kanssa voi vielä tulla pahat hallintaongelmat, niin kova kiire Seelalla sinne piilolle oli. Pidin siis vaan kiinni pannasta ja Seela nyki menemään :) Seelalla oli 4 maalimiestä ja kaikille Seela meni tosi hienosti suoraan (toki maastonvaihtelut huomioiden) eli seuraavalla kerralla voi varmaan alkaa taas hieman vaikeuttamaan jotenkin. Jos tuulisi edes vähän paremmin, niin ei tarvitsisi mennä niin lähelle hajua hakemaan tai sitten pitää vaan alkaa luottamaan siihen että Seela osaa. Tai toinen vaihtoehto on ottaa vielä hetki varmanpäälle ja jatkaa tällä samalla tavalla ja vahvistaa noita suoria pistoja. Ei kai sitä hätäilemällä mitään voita ja Seelan kanssa nyt tuskin tulee mitään motivaatio-ongelmia, vaikka ei ihan heti kovasti vaikeutakaan. Maalimiehet joutuvat kyllä Seelan kanssa varomaan sormiaan, Ehkä meilläkin pitäisi olla ne pihdit, joita Janita pentutestin perusteella suositteli joillekin pennuille mukaan matkalle omaan kotiin:)

Edistystä

Ahkerasti ollaan yritetty treenata sekä tokoa että agia ja viimeisen viikon aikana olenkin treenannut tokoa viissiin 4 kertaa ja agiakin 3 kertaa. Juhannus meni siis kotona pääasiassa ja pe ja la oli niin upea ilma, että oli ihan pakko treenata. Maanantaina oli Kristan toko ja Sohvi ja Hessu oli agi valmennuksessa ja eilen taas Sohvin kanssa pikaiset tokot pihassa ennen Sohvin hierojaa, koska sen takia nyt on pidettävä taukoa hetki (ja se koe pukkaa päälle ;))

Seelan agit on sujuneet tosi paljon paremmin. Se on ehkä jo jopa näyttänyt agilta, ajoittain ainakin. Tehotreenissä on ollut edelleen ne sylkkärit ja lisäksi pakkovalssi ja maanantaina uskaltauduin kokeilemaan taas päällejuoksuja, jotka ovat olleet siis ihan katastrofaalisia tähän asti. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, sain molempiin suuntiin onnistumaan jopa kaksi päällejuoksua peräkkäin. Seelalla ja ehkä minullakin on syttynyt joku lamppu päässä :) Ja nyt ei ollut edes verkkoa estämässä ohijuoksua. Seelasta on tullut tässä agin treenauksen aikana useammin kuin kerran mieleen Juuso, samanlainen raivo päällä ja juokseminen on vaan maailman ihaninta, aina ei vaan jaksaisi välittää siitä ihmisestä joka yrittää epätoivoisesti huitoa jotain siellä esteiden seassa :) No, toivotaan että tuo into säilyy ja uskotaan, että osaan Seelan paremmin opettaa lukemaan ohjausta kuin Juuson aikoinaan. Pulassa minä sen kanssa vielä olen jokatapauksessa. Puomia ja keppejä treenailtiin myös. Puomilla pitää nyt alkuunsa muistaa ottaa vaan ihan suoria menoja ja ei vaikeuttaa liikaa alastuloa kerralla, tuntui hieman epävarmuutta tulevan mukaan, kun liikaa aloin vaikeuttamaan. Eihän me olla tehty kokonaista puomia vielä montaakaan kertaa.

Tokossakin pitäisi varmaan vaan alkaa vaatimaan enemmän ja vaikeuttaa treenejä hiljalleen. Seuraaminen on vaikeaa, Sohvi aikoinaan jotenkin oppi seuraamisen ihan tuosta vaan ilman erillistä opettamista oikeastaan, mutta Seelan kanssa ei mene ihan niin helposti. Perusasentoa kyllä tarjoaa mielellään, mutta se liikkuminen siinä onkin hankalampaa. Nouto alkaa näyttämään jo paremmalta, hyppy on vielä aika alkutekijöissä, ollaan tehty sitä edelleen Helmisen Hannan opein ja aika hyvin kyllä hakee hyppyä sivustakin jo. Pitäisi varmaan edetä siinäkin jo jotenkin. Kristalla kun oltiin, niin tehtiin luoksetulo varmaan ekaa kertaa ihan liikkenä ja liikkuroituna ja tosi kivasti tuli ilman loikkaa sivulle. Osasi jopa juosta luokse välittämättä matkalla olleísta leluista, noudossa ne lelut sitten jo vähän häiritsivätkin :) Ihan kivalla asenteella kuitenkin tekee tuolla kurssillakin koko ajan, tosi helposti vaan alkaa "komentamaan" jos ei tapahdu. Kovasti olen kyllä yrittänyt rauhoittumistakin treenata ja siinäkin ollaan edistytty kyllä kovasti.

Sohvi on edelleen treenannut koetta varten enemmän kokonaisuuksia ja palkattomuutta. Kapulan pureskeluna alkaa helposti näkymään, mutta se on mennyt myös paljon paremmaksi kuin mitä se on ollut. Toki noita kapulan nostoja ja sivulle tuloa on treenattu erillisinä. Stopit on kyllä myös edistyneet huimasti käsimerkkiin siirtymisen jälkeen. Lisäksi olen aika paljon treenannut niin, että juoksutan kahden puun ympäri ja se on Sohvista tosi hauskaa. Nyt pitää vielä siirtää stopit suoralle ennen koetta ja maahanmenoa pitää myös muistaa treenata, se on jäänyt hieman vähälle. sohvi on myös alkanut taas jumppaamaan pitkästä aikaa ja heti kyllä huomaa muutoksen. Eilen jo saatiin hierojalta hyvää palautetta ja seuraava kerta varattiin vasta reilun kk päähän, silloin Seelakin pääsee sitten ekaa kertaa hierojalle :)

Hakua, tokoa ja agia

Viime viikolla  päästiin taas talvitauon jälkeen muistuttelemaan hakuhommia mieleen. Hieman oli "kesäterässä" kaikki, mutta jos nyt taas päästäisiin kesän ajan pari kertaa kk hakuilemaan, niin ehkä se siitä taas alkaisi sujumaan. Seela itseasiassa suht hyvin muisti homman, joten mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa. Juuso taas meni luotisuoraan maalimiehelle, kunhan vaan sai Juuson nenän ensin oikeaan suuntaan. Kertaalleen jo jouduin juoksemaan Juuson kiinni, kun oli menossa kuin juna ihan väärään suuntaan. Voi olla, että Juuso harrastaa vaan näitä juttuja jatkossa omassa pihassa, ettei vaan joudu hukkaan tai ainakin sitten tehdään vaan sellaisessa maastossa, että näen koko ajan missä papparainen menee.

Unohdin tuossa edellisessä viestissä yhden aika tärkeän tapahtuman eli Sohvihan steriloitiin myös joulukuussa, mikä myös osaltaan vaikutti kisaamattomuuteen ja taukoon. Halusin steriloinnin tähystyksellä ja siksi käytiin Jyväskylässä operaatiossa. Kaikki menikin tosi hyvin ja Sohvi toipui leikkauksesta nopeasti. Puuparran S-pentue jäi siis Sohvin ainokaiseksi, mutta laatu korvaa määrän tietysti :) Ja nuo 7 ihanaista pentusta täyttävät tänään jo kokonaisen vuoden! Onnea vaan kaikille kovasti! Niin se aika vaan rientää.

Sohvi käivi viime viikolla hieronnassa, joten tokotreenit jäi väliin lähes kokonaan. Perjantaina oli omat agitreenit ja siellä tietty Sohvikin meni. Kotipihassa on sitten treenattu tokoa viikonloppuna ja tällä viikolla, ihan mukavalla asenteella Sohvi on ollut mukana. Palkattomuus ja kokonaisuudet on nyt ollut treenilistalla ja hyvin Sohvi ne on handlannut, jotain epäpuhtaita perusasentoja on tullut noudoissa ja kapulan pureminen myös lisääntyy aina palkattomuudessa jonkin verran. Toki tunnarikapulan pitoa on nyt treenattu ihan urakalla, joten toivotaan, että se nyt alkaisi myös koetilanteessa pelittämään paremmin (toki se on myös minun mielentilastani kiinni aika pitkälti eli opeteltava vaan hymyilemään koko ajan) Metallikin on ahkeran palkaamisen takia alkanut taas pelittämään vanhaan malliin, sekin kun tässä talven mittaan vähän hajosi. Vierailla kapuloilla pitäisi vaan päästä treenaamaan useammin. Luoksetulon stoppi on myös ollut treenilistalla ja se onkin ainakin välillä alkanut näyttää jo paljon paremmalta (ei loisteliaalta kuitenkaan) vaihdoin taas vaihteeksi takaisin käsimerkkiin, kun testailujen perusteella vaikutti paremmalta kuin suullinen käsky :) Parin viikon päästä on koe ja siinä alla ensin agirotu ja paimennus eli edellinen viikko menee ehkä vähän huonolla treenillä, mutta toivotaan, että tuntuma pysyy nyt tällaisena.

Seela on treenannut tokoa ja agia kotona ja kurssilla. Agi on itseasiassa mennyt nyt ihan ok, olen vähän palannut takaisinpäin ja palkannut Seelaa enemmän kädestä namilla. Huomasimme treeneissä, että Seela ei oikeastaan osaa vauhtipätkillä lukea ohjausta ollenkaan, eikä oikein vielä osaa lukea esteitäkään kauhean hyvin, joten nyt kuurina kädestä palkkausta ja nyt parin viikon aikana on mielestäni alkanut näkyä jo muutosta. Lisäksi olen palannut takaisin ohjausten opettamisessa myös, olen yrittänyt ottaa vain yhtä ohjausta kerralla (niitä vaikeampia siis) Sylkkäri on ollut nyt uudelleen opetuksessa, kun se vähän katosi, kun alkoi tulla vauhtia mukaan enemmän. Keppejä on tehty pihassa ja keinua kentällä (paikuttelua ja ylös juoksemista) ehkä senkin kanssa piäisi vaan uskaltaa edetä. Keppeihin Hessu teki meille uudet verkot kotiin, joten nyt onnistuu paremmin. Keppien maalaus on vielä vaiheessa, yritetään saada valmiiksi viikonloppuna, että voisi ottaa 12 keppiä myös. Nyt on siis tehty erilaisia ohjauksia ja sisäänmenoja kepeille pääasiassa. KOntaktien opetus on ollut vähän vähällä, pitäisi sitäkin ottaa taas kuvioon mukaan. Mukava Seelan kanssa on kyllä liidellä, kun intoa riittää. Kentällä toki vilkkaana koirana ehtii rekisteröimään kaiken, mutta eiköhän sekin treenaamalla koko ajan mene parempaan suuntaan. Toko on ollut vähän vaiheessa ja vasta viime viikolla aloin esim tunnariopetuksen, nopeasti Seela on sen hoksannut, mutta piilotellaan nyt sitä omaa vaan tämä kesä rauhassa. Vaihtelua treeneihin on tietysti hyvä saada, mutta muuten tehdään rauhassa pohjia vielä kesän ajan.

Tadaa, yritetään taas

Täällä ollaan ja ollaan me jotain treenattukin, aika vaan rientää ja sitten kun päivitykset laahaa, niin sitä vaan jotenkin irtautuu kirjoittamisesta. Mutta jos taas välillä yrittäisi laittaa jotain ylöskin.

Ensin mennään kuitenkin viimeinen puoli vuotta pikakelauksella :)
Juuso täytti pari viikkoa sitten jo 13 vuotta, mutta pirteä papparainen Juuso on ikäisekseen. Kuulo on huono, toinen korva taitaa olla jo lähes kuuro, ja se tietty tuo hieman haasteita elämään. Vapaana Juusoa ei enää uskalla ulkoiluttaa, kun ei kuule edes huutoja. Pihasta ei onneksi lähde minnekään, joten siinä saa köpötellä vapaanakin. Agilityesteistä Juuso innostuu edelleen vanhaan malliin, mutta eipä Juuso muuta ole päässyt tekemään kuin putkea viime aikoina. Esine-etsintä on nykyään meidän "ykköslaji" ja siinä Juuso on kyllä aika taitava edelleen, hajuaisti siis pelaa hyvin. Ja kyllä ne esineetkin saa Juuson vielä "sekoamaan" ja tekemään pukkihyppelyitä ja enkeleitä nurmikolla :) Ihana Juuso pappa, toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä monta.

Sohvikin täytti 5 vuotta n. kuukausi sitten. Tämä vuosi ei ole ihan mennyt suunnitelmien mukaan ja siksi kisat ja kokeet on jääneet aika vähälle. Kolme tokokoetta on jouduttu perumaan, ensin oli Juusolla kennelyskä ja siten muutkin koirat karenssissa ja sitten tuli Sohville jumituksia, joita on nyt osteopaatilla hoideltu jo vähän pidempäänkin. Talvella Sohvi liukastui pihassa hypättyään lumipenkasta jäälle ja ilmeisesti tuo sitten aiheutti enemmänkin harmia. Toki tuolloin käytiin melko pian osteopaatilla, mutta kerroksittain sieltä sitten aina tuli uusia juttuja esiin. Kerran vein Sohvin jo eläinlääkäriinkin, kun Sohvi ontui toista etujalkaansa ja Sohvi kuvattiin läpikotaisin, mutta onneksi sieltä ei mitään löytynyt (paitsi vanha nuljuluun murtuma sivulöydöksenä) ja ontumisen syyksi sitten osteopaatin mukaan paljastui niskajumitus ja siellä oleva hermopinne. Se saatiin aukaistua ja nyt toivottavsti pikkuhiljaa mennään jo parempaan suuntaan. Tältä vuodelta jouduttiin siis luopumaan SM-kisahaaveista, mutta tuleehan noita vielä. Toki tässä väleissä ollaan treenattukin, sekä agia että tokoa. Sohvi ja Hessu pääsivät mukaan alueellisen valmennuksen ryhmään, jota kouluttaa Jari Suomalainen. yhdellä kerralla ovat olleet nyt mukana ja lupaavalta se vaikuttaa. Tokon valmennusryhmän kanssa kävi vähän huonommin eli me ei olla siinä toiminnassa enää mukana sattuneista syistä. Ollaan käyty sitten molempien koirien kanssa Kristalla ja tarkoitus olisi haalia jotain koulutuksia itse, kunhan saan aikaiseksi:) No, hiljaa hyvä tulee ja periksi ei anneta :)

Seela täyttää parin viikon päästä jo vuoden, niin se aika vaan rientää. Seela on aivan erilainen koulutettava kuin Sohvi aikoinaan oli ja välillä meinaan vaipua ihan epätoivoon ja välillä sitten taas menee loistavasti. Janitan ja Jaakon pentuagissa käytiin koko talvi ja kevät ja se oli kyllä aivan huippua. Nyt yritetään sitten treenata niitä asioita itseksemme ja syksymmällä sitten yritetään saada jatko-oppia. Suurin muutos pitää tehdä siinä omassa ohjaamisessa ja päästä eroon kaikista vanhoista ajatuksista ja tavoista, ei ole kovin helppoa. Seelankin kanssa olisimme päässeet alueelliseen valmennusryhmään, mutta harmillisesti treenipäiväksi tuli perjantai, joka on meidän ylökkin koulutus/treenipäivä ja logistisista syistä olisi ollut turhan hankalaa, joten luovuin sitten siitä paikasta (kouluttaja ei ollut myöskään ihan täysin mieleinen, joten siksikin ratkaisu oli helppo) Toko menee myös vuoristorataa, välillä tosi hyvin ja välillä epätoivoisesti. Mutta eipä meillä Seelan kanssa mikään kiire kisakentille olekaan. Tämä vuosi voidaan treenailla ihan rauhassa ja katsellaan sitten uudemman kerran.

Paimentamassakin käytiin Sohvin ja Seelan kanssa toukokuussa ja heinäkuussa mennään vielä toisen kerran kokeilemaan. Jotain pientä ideaa koirille siitä ehkä alkoi syntyä, mutta eipä tuosta meille sen suurempaa lajia ole tulossa, kun niin harvoin pääsee kokeilemaan.