Friday, August 15, 2008

Korkattu on

Siis virallinen toko-ura :) Ei kovin hyvällä menestyksellä, mutta onpahan ainakin alta pois se aloitus, ehkä seuraavalla kerralla ei enää jännitä niin kovasti. Mulla oli koko alku viikon pää kipeä ja otin jos minkälaista troppia ja aina vaan se kipu tuli takaisin, mutta eilen illalla kun kotiin päästiin, niin kuin taikaiskusta kipu häipyi eli oliko se sitten ihan vaan jännityksestä johtuvaa koko homma...

Koepaikalla oltiin ihan hyvissä ajoin ja Sohvi oli ihan hyvin kuulolla, eikä mielestäni mitenkään erityisesti hinkunut agiesteille (tämä oli se mitä pelkäsin) Kentän reunalla otin hieman seuraamista, mikä oli ihan loistavaa mielestäni. Me oltiin sitten toisessa paikallamakuuryhmässä viimeisimpänä. Luoksepäästävyydestä tuli 10 ja itseasiassa olin hyvin yllättynyt, että Sohvi istui kunnes tuomari oli ihan edessä ja silloin vasta nousi seisomaan, olin jotenkin kuvitellut, että Sohvi ryntää heti kohti ja pomppii yrittäen nuolla naamaa :) Sitten itse paikallamakuu, ja se tosiaan oli tähän astisen elämäni pisimmät 2 minuuttia. Maahan meni hyvin ja paikalla pysyi myös hyvin, joskin pää pyöri kuin väkkärä koko ajan ja minä jännitin että koska se lähtee, mutta ei lähtenyt :) Sivulle nousi vasta toisella käskyllä, mutta tuomari ilmeisesti ei toista käskyä kuullut, koska saatiin 9½ (hidastelusta sivulle tulossa tuo vähennys)

Sitten me odoteltiin, ja odoteltiin ja odoteltiin. Sohvi tosin autossa pääasiassa, mutta minä ihan koomassa siinä kentän laidalla. Sitten vihdoin oli meidän vuoro. Kytkettynä seuraamiseen lähdettiin ja alku meni ihan ok, mutta heti kun muutaman askeleen jälkeen lähdettiin juoksuosuudelle Sohvi huiteli ihan jossain muualla, nuuskutti maata mun edellä ja sivulla ja takana, se homma ei kyllä ollut seuraamista nähnytkään. Loppupätkä meni sitten jo ihan hyvin, ei ihan niin hyvin kuin Sohvi oikeasti osaa, mutta se oli edes seuraamista jotenkin. Täyskäännöksessä Sohvi jäi taas nuuskuttamaan tai tuijottamaan taaksepäin ja kauhea hihitys kuului katsomosta kun minä vaan kuljen eteenpäin kunnes remmi kireällä ja Sohvi viimein tulee mukaan. Tästä me saatiin jotain ihme säälipisteitä 7½ edestä.

Seuraaminen taluttimetta oli toisinto edellisestä, paitsi Sohvi pääsi vielä enemmän haahuilemaan, kun ei ollut remmiä estämässä. mä olin ihan ihmeissäni, että pitäisikö käskyttää uudelleen vai mitä, kun koira huitelee jossain 5 metrin päässä. Käännökset meni niin, että minä käännyin ja Sohvi tuli sitten joskus perässä :) Loppu meni sitten taas ihan ok ja Sohvi näytti edes hiemna osaamistaan. Tästä saatiin taas säälipisteitä 7.

Sitten oli maahanmeno. Seuraaminen lähti nyt paremmin tai koira pysyi siinä sivulla ainakin ;) mutta maahan ei mennyt kuin vasta 3 käskyllä. En tiedä sanoinko käskyn jotenkin erilailla vai mitä, mutta nollille meni se liike.

Sitten luoksetulo. Ja se olikin ihan meidän normi suoritus :) Siitä siis 9, koska Sohvi hyppää sivulle tullessa aina käteen kiinni. Sille pitäisi nyt varmaan alkaa tehdä jotain eikä vaan puhua.

Sitten seisominen seuraamisen yhteydessä. Taas lähti ihan hyvin seuraamaan ja pysähtyikin ihan hyvin ja vielä oikeaan asentoon :) ja loppukin meni ihan hyvin eli siitä 9½ (liikkui kuulemma sen puolen pisteen verran)

Lopuksi vielä estehyppy ja se oli sitten taas ihan katastrofi :) En ole onnistunut saamaan Sohvia tekemään tuota tokon hyppyliikettä omalla kentällä koskaan. Aina Sohvi vaan katsoo sitä hyppyä, että hä, never heard. Ja niin nytkin. Tai ensin piti käydä haistamassa sitä lautapinoa, mistä oli puolikas lauta juuri laitettu hyppyyn lisää (oli muuten aikas korkea se hyppy) ja sitten kun otin uudelleen, niin jäi vaan seisomaan siihen hypyn eteen ihan hoona. Nollillehan sekin sitten meni, mutta loppuviimeksi sain Sohvin siitä yli kun tarpeeksi monta kertaa otettiin uusiksi :) Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kuitenkin 8½ sähläämisestä huolimatta ja kokoonaispisteet siis 136 ja kolmostulos.

Sen ainakin opin, että omiin kokeisiin ei taida kannattaa mennä toiste. Parempi olisi mennä johonkin hornaan missä ei olisi tuttuja lainkaan;) Vaikka ei kai sekään takaa sitä, ettei jännittäisi...

No comments: